Huom, valokuvien kellonajat UTC+0 ajassa.
Matka alkoi helpohkolla reitillä, vaikkakin oli varoitettu puuttuvista pitkospuista
Heti ensimmäisellä pätkällä löytyi isoja suppilovahveroita. Ainakin yksi iltaruoka siis säästyy.
Poroaidan jälkeen tuntuu aina enemmän oikealta vaellukselta.
Syysaikaan vesi on onneksi matalalla, tämäkin ruovikko olisi muuten aikas märkä.
Syksyn värejä ei ihan näin aikaseen retkeen saatu mukaan.
Ruovikko päättyy tietysti järveen.
Tämän tyyppistä suota on siellä täällä Piilolan polkua.
Kessijärven tilan tienoolta löytyy vanhoja tarvikkeita...
Kessijärven tilan rakennukset. Nämä ovat yksityiskäytössä.
Lähtö kohti Nuottamajärveä
Komea mänty.
Polkua ei juuri maastosta erota.
Tauko metsämaisemassa
Paikoin maasto oli helppoakin kulkea. Naavaa näki paljon.
Puroja ylitettiin useampiakin, joskus vesi oli matalalla
Illansuu nuottamajärvellä.
Alkumatkalla kohti etäisintä majoituspaikkaa, Piilolan autiotupaa
Pahkan kohdalta katkennut mänty.
Nuottamajärven pohjoispää.
Varsin käppyräinen mänty, josta otettiin runsaasti erilaisia kuvia.
Illallisen voi kokkailla myös herkkutyyliin, kunhan kantaa ainekset perille. Tässä käristyy karhumakkaraa, tuoretta kananmunaa, ja kurpitsan siemeniä.
Piilolan autiotuvassa tutkaillaan karttaa.
Iltasella risugrillistä on iloa.
Aamuinen maisema Nammijärveltä, eli Piilolan autiotuvan edustalta.
Piilolan tupa naamioituu metsikköön.
Reitti norjan puolelle. Teimme pienen kiertolenkin jolla vältettiin suoalue, jota epäilimme vaikeakulkuiseksi.
Tässä näkyy kuinka paljon naavaa puu voi kerätä.
Mustikkaa oli runsaasti.
Tupasijajärven reunustalla kelpasi päivää paistatella.
Väriloistoa, pienemmässä mittakaavassa.
Kalliovaaran eteläpuolinen suo ja lampi.
Kalliovaaran eteläpuolella, kuva koillista kohti.
Ja vielä samaa suota.
Rajanylityspaikka Norjaan.
Toinen jalka Norjassa.
Piilolaporten autiotupa ei ole kaukana rajalta.
Takaisin leirissä pöperöt maistui jälleen.
Kävin uudestaan kuvaamassa Tupasijajärven läheistä suo-osuutta. Tässä todellakin on merkitty reitti.
Osalla porukkaa palasimme tätä reittiä, eikä se todellakaan ollut helppo, edes ilman rinkkaa.
Paluumatkalla tarkkaavainen kulkija huomasi aukipengotun ampiaspesän. Hyvin varmasti karhun työtä.
Ampiaiset olivat yhä paikalla, teko oli tehty ihan hiljattain.
Yksi melko haastavista joen ylityksistä. Taustalla näkyy rimoista rakennettu silta.
Sama ylitys eri suunnasta.
Nuottamajärven eteläpuolista lohkare-peltoa
Iso lohkare jäänyt tasapainoilemaan
Tässä on joku pitänyt nuotiota, mutta monia vuosia sitten. Nuotiosta ei jälkeä, mutta kelottuneita halkoja pinossa.
Myös lettutarpeita oli kannettu näinkin pitkään. Herkkuja riitti kaikille paikallaolijoille. Paikkana Nuottamajärven laavu.
Vaikka joessa ei olisi vettä, ylitykseen pitää silti keskittyä.
Puolukoita oli mukava mutustella tauoilla.
Viimeinen metsäyö, taas Kessijärven tilan lähistöllä. Ainoa paikka jossa tuntui olevan hyttysiä. Olikin ollut aika reipas kävelypäivä.
Aamulla sää oli mitä mukavin.
Kessijärven tilan silta ei varsinaisesti kuulu reittiin enään. Käytimme sitä silti paluumatkalla, koska sovittu kyytiaika oli niin aikainen.
Kessijärven tilan silta ja sauna
Kessijärven tilan silta ja sauna
Viimeiset ruovikkoylitykset ennen kuljetusta. Tämäkin reitti on nyt koettu, ja opittu että polkujen kunto määrää paljon reitin haastavuudesta.